Kaikilla meillä on kuvitelmia siitä, millaista on olla au pair. Kuvitelmat käsittelevät yleensä asuntoa, jossa asut, lapsia, joita hoidat tai kaupunkia, jossa työskentelet. Minulla oli ... monelaisia uskomuksia, jotka nyttemin ovat osoittautuneet erittäin epätosiksi. Leikitään hetki faktaa vai fiktiota.
VAROITUS: Seuraavat tekstipätkät sisältävät tiukkaa faktaa siitä, millaista au pairin elämä todella on ja se voi aiheuttaa sinulle omantunnontuksia, haaveiden kaatumista, vatsakippurassanauramista tai ykäämistä. Ei suositella au pairvanhemmille, au pairiksi haaveileville, sydänsairailla, heikkohermoisille, huumorintajuttomille tai sellaisille, jotka eivät ymmärrä sanan sarkasmi merkitystä.
Fiktio: Työnnän lastenrattaita kauniissa syysilmassa: aurinko paistaa, lapsi syödä mutustaa kärryissään tyytyväisenä kroisanttia ja minä sipsuttelen korkokengissä ja Pariisin muodin mukaisissa vaatteissa kohti vuosi sitten valmistunutta leikkipuistoa, jonka laitteet eivät ole mätää, lahonnutta lankkua täynnä madonreikiä. Äidit, isät ja hoitajat hymyilevät toisilleen ja minä leikin lapsen kanssa iloisena, reippaana ja ahkerana.
vai
Fakta: Työnnän lastenrattaita kurjassa syysilmassa: vaahteranlehdet lentävät suuhun, lapsi nuokkuu kärryissä puoliunessa ja minä laahustan vanhoissa tennareissa ja toppautuneena kolmeen villapaitaan, villakangastakkiin, pipoo ja hanskoihin. Leikkipuisto on kulununeen näköinen, vaikka on vasta pari vuotta vanha ja lastenhoitajat ja vanhemmat näyttävät hapanta naamaa. Minä olen heitä kaikkia pahemman näköinen mustine silmänalusineni ja 24/7 bad hair dayni kanssa. Mikä lapsirakkaus?
Fiktio: Asuntoni ei ole ensimmäisen asteen hotelli, muttei kuitenkaan mikään murju. Se on boheemin, hieman rempallaan ja omalla tavallaan kotoisa ja lämmin. Kiviseinät ovat erilaista kuin Suomessa mutta pieniä nelijalkaisia vipeltäjiä tai muita syöpäläisiä ei ole havaittavissa näköpiirissä. Tilaa on ja hei, se on kämppä sentään Pariisissa.
vai
Fakta: Asuntoni on erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut. Se on boheemi, rempallaan vuotavine kattoineen ja vetävine nurkkineen eivätkä siirrettävät patterit pidä enää ulkoa työntyvää viimaa tarpeeksi loitolla. Pieniä nelijalkaisia vipeltäjiä tai muita syöpäläisiä ei näy, joka on sinäänsä hyvä juttu. Tilaa on ja tämä on kämppä Pariisissa, mutta silti kaipaan kunnon topattua pilkkihaalaria ja karvalakkia.
Fiktio: Illat ovat au pairin henkireikä. Lapset syövät kiltisti iltapalansa, pesevät hampaansa ja menevät peteihinsä saattelemanasi. Luot heille pari hauskaa ja jännää iltasatua, sitten kuuntelet vielä viimeiset supatukset ja jutut, jotka eivät voi odottaa aamuun. Sitten vielä viimeinen pissillä käyttäminen, sitten pusut, valot kiinni ja poistuminen takavasemmalle ja tietokoneen tahi television ääreen.
vai
Fakta: Illat ovat au pairin hengenlähtö. Lapset syövät sotkien ja kitisten, kasvikset ovat pahoja ja perunat väärin pilkottuja. Hampaat pestään irvistellen ja pärskien ja petiin mennään huudon kanssa. Pari satua ei riitä, pitää saada tuplasti lisää, viimeisiä juttuja puhutaan yhteen ääneen au pairin koettaessa hillitä itsensä ja pissille pitää päästä ainakin kolmesti. Pusut annetaan jos
päivä on ollut kiva ja au pair vielä kiltimpi. Valojen sammuttaminen nostattaa kamalan supinakohtauksen ja huoneesta poistuttuasi saat kantaa lapset takaisin sänkyihinsä ainakin viidesti, jos et heti alussa tajua jäädä sinne viereen rapsuttamaan ja supisemaan. Kun lapset viimein nukahtavat, on kello niin paljon ja pinnasi niin kireä, että painut suorana pehkuun miettien, miksi tulit lähteneeksi.
Kommentit