Bonjour, ou, merci, au revoir! (unohtamatta: do you speak english?)
Siinä sanat, jotka ovat olleet viimepäivinä avainasemassa. Olen harjoitellut ja kulkenut ja bongannut jo mukavia paikkoja, joinne mennään sitten kun on joku kaveri tai kun enemmän itsevarmuutta. Tämä kaupunki on todella kaunis ja on ollut ilo huomata, että tämä alue on selkästi pariisilaista, ei vielä tulvillaan muun maailman brändejä tai, hui kauhistus, turistimyymälöitä. Kun piipahdin Notre Damella, sana souvernies hyppäsi esille melkein jokaisen nurkan takaa. Toki tälläkin alueella on pakolliset Mäkkärit ja Buckit, mutta sen verran kansainvälisyyttä voidaan antaa aina anteeksi.
Olen tänään laittanut paikkaani kuntoon. Missio suihkutilan siivous oli miedompi kuin kuvittelin ja pienen tavaroiden järjestelyn jälkeen täällä alkaa
näyttää jo kodikkaalta. Ostin ensimmäiset asiat itselleni, aivan itse. Ensin aamulla kahvit Starbuckilta, juu, ne onneksi ymmärsi englantia ja vaahtoa, sitä oli paljon. Unohtamatta sitten tietenkään ihanaa, lämmintä, isoa, tuoretta kroisanttia. Kyllä taitaa vanhat painorajat paukkua täällä, kun takaisin tullaan. Yläasteen terveydenhoitoja tulee olemaan varmasti kiitollinen.
Toki shoppailin muutakin, moneen kertaan. Pikkuveljen lahja, suihkusaippua, suklaata, Grandi pillimehulle maistuvaa mansikkavettä, onnittelukortin sekä pienen tuikkukipon ja vaniljakynttilän. Kaiken aivan itse, ja aivan, ranskaksi.
Kelin puolesta luulisi minun oleilevan Englannissa: dissy, damp, swamp, pamp. Tänäänkin on satanut vain vettä,
vettä ja siihen aamulla heräsin: pamp,pamp,pam. Mutta sellainen on keli ja siihen varmaan tottuu, kun syksykin täällä jatkuu
ilmeisesti jouluntienoille: tai talveahan se silloin varmaan on, mutta keli on silloin kai Suomen syksyinen.
Kaikin puolin olo nyt o.k: ensimmäinen ilta, kun minua ei ole ollut itkukaipuu kotiin. Ainoa asia, jonka tänne nyt tahtoisin, on erä villasukkia sekä yöleluni Pantteri.
Kommentit